Jos Ville saisi päättää…

Tänään tekee mieli leikkiä otsikon ajatuksella. Koska olemassa olevissa rakenteissa on niin vahva polkuriippuvuus, niin pitäisi ilmeisesti luoda jotain näyttämään tietä, jonka voisi sitten vaikka yhdistää näihin olemassa oleviin rakenteisiin.

Mitä tämä sitten olisi, jos Ville saisi oikeasti päättää? Aloittaisin pienen verkoston luomisesta, joka koostuisi elämän syrjäpoluista kokemusta omaavista nuorista, jotka ovat saaneet arkensa hallintaan. Nämä nuoret koulutettaisiin ns. arkiohjaajiksi. Arkiohjaajien asiakkaat tulisivat heidän lähipiiristään. Tärkeintä on tukea tarvitsevan arkeen tutustuminen. Kuka sen tuntisi paremmin, kuin asiakas itse? Lähipiiri.

Tällä ajatuksella kun lähtisi leikkimään, niin nämä elämän hallintaan saaneet nuoret toimisivat sekä esimerkkeinä että tukena ympärillä oleville nuorille, joilla on arkensa kanssa vielä työstettävää. Olen tätä kokeillut lähipiirissäni. Minua läheltä seurannet ja vielä vaikeuksissa olevat ovat kehuneet esimerkkiäni "inspiroivaksi". Kun olen saanut arkeni aikaisempaa paremmin hallintaan, olen oman toipumiseni 'esimerkkiä näyttämällä' saanut parissa läheisessä nuoressa muutoshalukkuutta heräämään, ja jopa ihan konkreettista muutosta aikaan.

Arkiohjaajan ei tarvitse, eikä pitäisikään ottaa 'asiakkaaksi' muita kuin lähipiirinsä ihmisiä. Tästä hyvässä lykyssä syntyisi ketjureaktio. Näitä arkiohjaajien ohjattavia voisi sitten kouluttaa samalla tapaa uusiksi arkiohjaajiksi, jotka ottavat omasta lähipiiristään tuen tarpeessa olevia autettavaksi.

Mikä tähän motivoisi? Helppo porkkana on aina raha. Omalla kohdallani on laskeskeltu, että palvelukustannukset ovat kolmen vuoden aikana pudonneet vuositason kymmenistä tuhansista euroista muutamiin tuhansiin euroihin. Lääkekustannuksetkin ovat reilusti puolittuneet. Jos ja kun tällaisia tuloksia on mahdollista saada aikaan, voisi arkiohjaajalle maksaa kohtuullista korvausta.. Tilanteen vakiintumisen mittarina toimivat hyvin työ, ja palveluiden käyttö, sekä lääkemenot.

Nuorilla on olemassa halu auttaa toisiaan, mutta tämä apu keskittyy lähinnä ongelman nimeämiseen, ja lääkitsemiseen, kun siihen on niin totuttu. Myönnän itsekin tehneeni tuota kotipsykiatrin työtä. Olen käynyt kavereideni kanssa paljon keskusteluja ongelmista - jotka ovat äärimmäisen helppo samaistumispinta - ja netti on pullollaan tietoa. Tämän tiedon pohjalta on helppo auttaa tunnistamaan oireiksi erilaisia arjen asioita, sekä punomaan lankoja toiminnan ja psykiatristen sairauksien välille. Näihin löytyy netistä lääkehoito-ohjeet, joita on helppo lähteä 'suosittelemaan'. Jos tuntee näitä lääkehoitoja, siitä saa siitä tietynlaisen statuksen. Hänestä tulee opettaja, jota monet lähtevät seuraamaan, mutta väärille poluille.

Jos arjen oire/ongelma/diagnoosi/lääkeopettajat koulutettaisiin arkiohjaajaksi, sitä kautta löytyisi auttamisen iloa, ja oltaisiin oikealla tiellä. Jos Ville saisi päättää, niin tätä ainakin testaisin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *