Klisee – Mielekäs tekeminen

Klisee - Mielekäs tekeminen

Olen Ville Venesmäki, 28-vuotias koulutettu kokemusasiantuntija. Takanani on 13 vuoden ura mielenterveyspotilaana, joka sisältää kokemuksia lastensuojelusta psykiatriseen osastohoitoon, ja kaikkea siltä väliltä. Kirjoitan asioista omasta näkökulmastani juuri sellaisina kuin ne itse näen.

Hautasin aikoinaan itseni mielenterveyskuntoutujan roolin alle. Olin potilas, enkä minä itse. Opin tuohon rooliin totuttuani yläasteaikana muiden sanelemaan identiteettiin. Ensin olin häirikkö, siitä muutuin potilaaksi. Ennen näitä olin kiltti koulupoika, ’hikke’.

Asiaan. Monesti kuulee käytettävän ilmaisua ”mielekäs tekeminen”, kun puhutaan vaikkapa mielenterveyskuntoutujista. Tämä on ehkä kuluneimpia kliseitä aiheeseen liittyen. Olen kuitenkin huomannut, ettei sitä ole ihan turhaan käytetty.

Usein tuo mielekäs tekeminen järjestetään (ainakin) mielenterveyskuntoutujien kanssa hyvin yksinkertaisena, robottimaisena työnä. Pyritään kuormituksen minimoimiseen. Esimerkkeinä roskien keruu koulujen pihoilta, sarjatyö, yksinkertaiset kiinteistöhuollon tehtävät jne. Itselleni nämä eivät olisi olleet hyviä vaihtoehtoja.

Näitä työtoimintoja tulisi keskittää enemmänkin sopivaan, ja oikeanlaiseen kuormitukseen, kuin kuorman minimoimiseen. Panostamalla sopivan työn löytämiseen voisi säästää paljon – niin rahaa, työtunteja, kuin asiakkaan kärsimystä. Itselleni tuo yksinkertainen työ oli ehkä haitallistakin. Turhauduin.

Joskus kävin tekemässä puutöitä kuntouttavana työtoimintana. Se oli sarjatyötä, enkä pitänyt siitä. Koin sen suorastaan nöyryyttävänä. Vaihtoehtoja ei ollut vähäisten resurssien vuoksi. Kun turhauduin lisää, lopetin siellä käymisen. Ajattelin tuolloin: ”Ei musta ollut edes tähän.”

Vuosia myöhemmin löysin kokemusasiantuntijakoulutuksen. Hain sinne, ja pääsin sisään. Kävin koulutuksen kunnialla loppuun saakka. Sen jälkeen tein jonkin verran työkeikkoja kokemusasiantuntijana. Löysin uuden alun.

Vajaan puolen vuoden kuluttua pääsin työkokeiluun. Siellä olin viisi päivää viikossa, kuusi tuntia päivässä. Se sujui ongelmitta. Koin sen mielekkääksi. Nyt olen kyseisessä paikassa töissä. En kokenut sen rasittavan liikaa, vaikka työmäärä nähtiin ns. kunnianhimoisena.

Toisille sopii paremmin ruumiillinen työ, ja he kokevat sen mielekkäänä. Toinen puoli taas pitää ajatustyöstä. Monet sellaisista työpajoista keskittyvät media-alaan. Ehkä voisi kehitellä jotain muutakin?

Monille taas on tärkeää tehdä työtä ihmisten kanssa, johon ei ole juuri työpajoja olemassa. Kahvion kassaa en tähän laske. Olin noin 13 vuotta tuuliajolla, vailla suuntaa. Koin, ettei minusta ole mihinkään, kun edes yksinkertaiset työtehtävät eivät suju. Ne olivat vain minulle vääränlaisia tehtäviä.

Nyt olen löytänyt elämälleni suunnan, ja kuljen askel kerrallaan eteenpäin. Minulla ei ole tässä kohtaa varsinaisia tavoitteita. Unelmia kyllä, mutta katselen rauhassa minne jalat vie. Nyt olen löytänyt sitä itselleni mielekästä tekemistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *