Mikä tämän nimi on?

Kun päädytään psykiatrian poliklinikan asiakkaaksi, niin siihen on aina jokin syy. Ymmärtääkseni valtaosa asiakkaista on masennusoireiden takia jonottamassa. Mitkä ovat siis perusteet psykiatrisen erikoissairaanhoidon asiakkuuden alkamiseen? Perusteet löytyvät ainakin BDI-21 oirekyselystä. Tuon lomakkeen perusteella lähete tehdään, ja asiakkaalle syntyy kuva, että ne ovat hoidettavia asioita. Oireet... Miten hoitaa oireita pitkäjänteisesti perehtymättä mahdollisiin syihin?

Minulla oli pitkä kausi, jonka vietin pelimaailmassa. Pelasin World of Warcraftin - (massively multiplayer online) - tyyppistä peliä pari tai kolme vuotta. Päivieni sisältö koostui käytännössä pelin tapahtumista. Päivittäiset tehtävät, pelaajien väliset "klaanisodat", erityiset tapahtumat tiettyinä viikonpäivinä. Jos jotain jäi tekemättä, se tarkoitti sitä, että toisena päivänä pitää tehdä senkin edestä työtä oman hahmonsa eteen. Muuten jäisi jälkeen muun porukan tasosta, ja hahmostani ei olisi samanlaista hyötyä esimerkiksi klaanisodissa.

Heräämisen jälkeen päiväni käynnistyivät aamulääkkeillä ja parilla kahvikupillisella. Kun sain silmäni auki suuntasin tietokoneelle tekemään päivittäiset tehtävät. Päivisin niille oli hyvin aikaa, sillä pelikaverini asuivat Pohjois-Amerikassa, joten aikaero oli suuri. Myös peliserveri toimi siellä, ja pelin ajoitetut tapahtumat kulkivat serverin kellon mukaan. Esimerkiksi klaanisodat alkoivat lauantaisin 05:00 Suomen aikaa. Osallistuminen niihin oli ns. välttämätöntä. Sitä vartenhan olin tehnyt töitä hahmoni eteen. Oikean elämän toinen rytmi koostui iltalääkkeistä.

Tärkeät peliotapahtumat sijoittuivat siis aamuyölle, ja pelikaverini saapuivat usein yhdeksän maissa illalla. Siihen saakka mieli oli usein hieman apaattinen. Olin yksin siihen saakka, kunnes he saapuivat keskustelemaan headsetin välityksellä. Toki minulla oli myös yksi suomalainen pelikaveri - jonka itse värväsin - mutta hän opiskeli tuolloin, joten hänkään ei välttämättä päässyt pelaamaan ennen iltaa. Tuon kaverin kanssa pidimme monesti omat lanit, joilla pelasimme kyseistä peliä ja joimme viinaa. Hauskaa oli, eikä aamuyölle valvominen ollut ongelma.

Mutta mitä tapahtui, kun laitoin pelin kiinni ja katsoin ympärilleni? Olin yksin. Toki vaimo ja lapsi olivat kotona, mutta heilläkin oli omia puuhiansa. Pyörin kämppää ympäri hermostuneena, ja stressaan mitä tekisin. Samalla tapaa kuin lapsi laittaessaan puhelimen tai tabletin pois: "Ei mulla oo mitään tekemistä." Olo oli tyhjä. Päädyin tyypillisesti takaisin pelin ääreen, ja tein siellä jotain itseään toistavia pikku puuhia. Minulla oli kuitenkin jotain tekemistä.

Moninpeleissä on osana niin ilot kuin surutkin. Tietyllä tapaa se oli elämäni parasta aikaa. Olin lujasti osa yhteisöä, jossa olin tärkeä - jopa välttämätön. Ystäväni olivat virtuaalisia, rutiinini sijoittuivat peliin, työ oli pelin sisäisiä tehtäviä. Minun oli tärkeää pitää asemastani kiinni. Hahmo oli minun urani, jossa olin lähtenyt tyhjästä, ja edennyt hierarkiassa varsin korkealle.

Entä sitten, kun tulee "game over", eli pelaajat katoavat muualle? Minulla ei olekaan enää ystäviä, joiden kanssa keskustella ajankohtaisista asioista, eli pelin tapahtumista. Päivittäiset rutiinit katoavat, kun ei ole pelin tehtäviäkään rytmittämässä. Tyhjiö valtaa elämän, eikä ole tietoa millä sitä täyttää - saatika ymmärrystä mihin kaikkeen se vaikuttaa.

Miten tämä tyhjiö siis näkyy elämässä? BDI-testi havainnollistaa sitä oikein hyvin. Olin erään henkilön hoitoneuvottelussa mukana, ja hänen hoitonsa on vuosia keskittynyt oireiden hoitamiseen. Samaan aikaan hänen elämänsä on tämän kuvauksen suuntainen. Ei kavereita Suomessa, pelit ovat elämän sisältö, ja oikea maailma tuntuu yhdentekevältä. Unirytmille syy löytyy ajankohdasta, jolloin kaverit pelaavat, kodista huolehtiminen jää, koska se ei ole niin tärkeää. Sosiaalinen ja toiminnallinen sisältö löytyy yksinomaan virtuaalimaailmasta.

Tätä kokonaisuutta päädyttiin hoitamaan - niin itseni kuin hänkin kohdalla - lääkkeillä, sairauslomalla (ja myöhemmin kuntoutustuella). Hänellä oli myös kotikäyntejä, joiden tarkoitus oli auttaa siivoamisessa. Unirytmin todettiin olevan sekaisin, mutta syyksi riitti, että on mennyt klo 06:00 nukkumaan. Ei kysytty mikä valvotti. Jos olen itse kysynyt, niin vastaus on tietokone. Mutta mikä siellä valvottaa?

Onko seurauksen hoitaminen oikea tapa korjata syytä, jos ihminen ei itsekään tunnista itse syyn vaikutusta hyvinvointiin? Mielestäni tämän nimi ei ole masennus, mutta mikä tämän nimi sitten on? Ensin tarvitaan nimi, sitten tutkittuja hoitomenetelmiä, sitten hoitosuositukset joiden mukaan voidaan hoitaa.

Olisiko "sosiaalisen elämän kuihtuminen" pätevä diagnoosiksi, ja hoitosuositus OIKEAN ELÄMÄN - arjen -rakentaminen?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *