Miksi olla paha poika?

Kuopion järkyttävät tapahtumat pistävät väkisin ajattelemaan. Häntä kuvailtiin sulkeutuneeksi ja kiusatuksikin. Yksin sivuun jäävät joutuvat herkästi kiusatuksi, koska erottuvat joukosta ja saattavat näyttää ns. heikoilta. Kiusaamiselta on vaikea puolustautua. Tietojeni mukaan hän näyttäytyy kilttinä koulupoikana, joka kärsi kiusaamisesta liian pitkään. Tämä on varmasti katkeroittanut häntä.

Osa kuitenkin välttyy kiusaamiselta, tai huomaa jossain vaiheessa keksineensä tavan välttyä siltä. Itse huomasin kiusaamisen loppuneen kuin seinään päädyttyäni 'pahojen poikien' joukkoon. Siitä tuli samalla selviytymiskeino. On silläkin varjopuolensa, opettajien suhtautuminen ei ole silloin niin suotuisa. Edessä on valinta, ollako kiusattu vai ollako paha poika. Ollako vai eikö olla, siinä vasta kysymys.

Monet asiat saattavat tuntua itsestäänselvyyksiltä, mutta eivät ne aina ole. Paha poika ei ole aina kiusaaja. Usein kiltistä koulupojasta toiselle puolelle päätyvä jää porukan hierarkian pohjalle. Tämä yhdistettynä opettajien epäsuotuisaan suhtautumiseen vaikuttaa eittämättä mielialaan. Kiusaaminen aiheuttaa mielenterveysongelmia, kiusaamisen välttäminen siirtymällä elämän syrjäpolulle aiheuttaa mielenterveysongelmia. Mikä neuvoksi?

Kun tilanne on jo saavuttanut tuon pisteen, ollaan jo pitkällä. Tarvitaan korjaavia toimia. Oleellinen kysymys on kuitenkin tämän kierteen ehkäisy. Miksi joku alkaa kiusaamaan jotakuta? Ei ole myöskään helppoa olla kiusaaja. Kaikelle on aina syynsä. Liian vähän huomiota saava lapsikin saattaa alkaa hakemaan huomiota tekemällä tuhmuuksia. Parempaa on negatiivinen huomio, kuin ei huomiota ollenkaan. Kukaan ei halua olla näkymätön.

Yhtälö on kokonaisuutena monimutkainen. Ei ole yhtä yleistettävää kaavaa... Pienellä soveltamisella sellainen saattaa löytyäkin. Kuulluksi tuleminen, huomaaminen, aito kohtaaminen. Lapsi kaipaa turvallisen aikuisen, joka huomaa, kuulee ja kuuntelee. Tukihenkilöitä on, ja tätä toimintaa viedään eteenpäin. Siitä ei kuitenkaan ole yhtä selkeää tulkintaa, mitä tukihenkilö oikein tekee. Tukihenkilö tunnustetaan osaksi palvelujärjestelmää, mutta sen on järjestänyt palvelujärjestelmä itse, ja se myös kontrolloi tukihenkilöä kunkin toiminnasta vastaavan työntekijän tulkinnan mukaisella tavalla.

On lyhyitä koulutuksia, mutta saadaanko siinä ajassa kasattua niin vankka osaaminen, että se riittää? Vai tarvitaanko näiden lasten auttamiseen pitkä erikoistuminen? Pitäisikö kehittää yleinen kehys tukihenkilötoiminnalle, jota voitaisiin soveltaa syrjäytymisvaarassa oleville lapsille, nuorille ja nuorille aikuisille? Itse näen tuon kehyksen luomisen mahdollisena, mutta sen keskiöön tulisi asettaa kuuluisa itsestäänselväksikin luonnehdittava käsite - arki ja sen suunnitelmallinen rakentaminen eheäksi kokonaisuudeksi.

Olen toiminut tietynlaisena 'arkiohjaajana' parille läheiselle henkilölle. Molemmat ovat syrjäytyneeksi kuvattavissa. Toisella päihdetaustaakin, mutta toisella ei edes tupakan kokeilua. Yhdistävä tekijä heillä on se, ettei ole minkäänlaista arkea. On vain päiviä toisensa perään, jotka ammottavat tyhjyyttään. Koulutukseni on peruskoulu ja kokemusasiantuntijakoulutus, mutta olen onnistunut täydentämään heidän hoitokokonaisuuksiaan tavalla, joka on saanut molemmissa suuriakin positiivisia muutoksia aikaan. Matka on alkutaipaleella molempien kanssa, mutta suunta vaikuttaa lupaavalta. Metodiikka on molempien kohdilla ollut hyvin samanlaista, eikä mitään rakettitiedettä.

Voisiko tuollaista arkiohjaajaa, jota kuvasin suurpiirteisesti aiemmassa tekstissä "Jos Ville saisi päättää..." soveltaa täydentämään olemassa olevia palvelurakenteita? Kyseessä ei ole monimutkainen tehtävä, mutta asia joka puuttuu nykyisistä palveluista - ja on välttämätön elämässä eteenpäin pääsyyn silloin kun omat voimavarat eivät riitä toimivan arjen rakentamiseen.

Tätä kokonaisuutta voi näkemykseni mukaan soveltaa pienellä muovailulla niin lasten kuin nuorten aikustenkin tukemiseen. Ehkä vielä joskus päästään tilanteeseen, ettei kiltin pojan tarvitse olla kiusattu tai päätyä kiusaajaksi - tai kiusaajien joukkoon. En oleta, että tämä monimutkainen ongelma ratkeaisi normaaliin arkeen tähtäävän yleisen tukihenkilömallin luomisella, mutta se saattaisi olla avuksi monien kohdalla, muita korjaavia tukitoimia täydentämään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *