Oppia ja oivaltaa

Ihminen tarvitsee syyn tekemiselleen. Oli sitten kyseessä syöminen jotta pysyy hengissä, töissä käyminen toimeentuloa varten, tai opiskelu jotta pääsee haluamaansa ammattiin. Nämä eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyyksiä, niin hullulta kuin se saattaa kuulostaakin. Joudun myöntämään, että monet itsestään selvät asiat ovat ajan saatossa jääneet sivuun. Olen esimerkiksi tiennyt mitä pitäisi tapahtua, kun syö monipuolista ruokaa säännöllisesti, mutten ole siltikään syönyt - miksi?

Jos matkan varrella on miljoona stressitekijää päälletysten, jää epäselväksi mikä on seurausta mistäkin. Jos samaan aikaan ei syö kunnolla, kärsii jatkuvasta stressistä rahan vuoksi, ei harrasta liikuntaa, nukkuu miten sattuu, ja vielä kaiken lisäksi kärsii masennuksesta, niin mistä enää erottaa mikä johtuu mistäkin? Tuollaisessa tilanteessa asiaa päätyy ratkomaan akuuteimman asian pohjalta - masennus.

Entäpä sitten, kun masennuksen vuoksi hakee apua? Osoite on lääkäri. Lääkärille päästyä tämä lähettää erikoissairaanhoitoon, jonne mennään kertomaan masennuksesta. Tuolloin keskitytään oireisiin, jotta pystytään määrittämään diagnoosi ja aloittamaan asianmukainen hoito. Tässä vaiheessa nuo muut suuresti hyvinvointiin vaikuttavat seikat jäävät taka-alalle. On paljon pahempi ongelma ratkottavaksi ensin.

Psykiatrille mennessä kerrotaan se, minkä katsotaan olevan tärkeää, jotta häiritsevä asia saadaan pois päiväjärjestyksestä. Tuossa tilanteessa keskustelu kuitenkin päätyy oireisiin ja niiden ilmenemiseen. Potilaalle välittyy kuva, että niistä löytyy avain tilanteen ratkaisemiseen. Jokainen haluaa tuollaisessa tilanteessa edistää kaikin keinoin omaa toipumistaan, ja pyritään auttamaan ammattihenkilöitä työssään kertomalla mahdollisimman tarkasti omasta oirekuvasta - sehän on näyttäytynyt alusta asti tärkeimpänä asiana.

Luin erästä kirjaa, joka sisälsi vaikeuksiin ajautuneiden ihmisten haastatteluja. Huomioni kiinnittyi siihen, että haastatteluista poimitut kohdat painottuivat pitkälti opittuihin vastauksiin, jotka kerrotaan haastattelijalle, koska niiden on opittu olevan asiayhteyteen liittyvä totuus. Kerrotaan mitä haastattelija haluaa kuulla. Sävyt olivat a. kuin oppikirjasta luettuja, b. kantaa ottavia, c. selitteleviä, d. syyttäviä ja e. kiittäviä. Yksikään ei kuitenkaan kertonut sanaakaan omasta itsestään. En tarkoita, että haastattelija syöttäisi vastaukset. vaan ne ovat valmiina haastattelutilannetta varten - ne ovat muualta opittuja.

Syyt ajavat ihmistä tekoihin. Kukaan ei halua tehdä mitään, jossa ei vaikuta olevan järkeä. Jos joku käskisi menemään seisomaan yhdellä jalalla takapihalle kello 14:34 joka päivä, en menisi. Oleellinen seikka tässä kokonaisuudessa on omakohtaisen kokemuksen kautta oppiminen. Henkilökohtaisesti opin vasta 29-vuotiaana kuinka paljon rahaa on matalapalkkaisessa työssä käyvällä ihmisellä, ja miten työ vaikuttaa myös muilla tavoilla hyvinvointiin. En ollut aiemmin siihen tilanteeseen päässyt. Olen tiennyt, että silloin saa enemmän rahaa, mutta minulla ei ollut harmainta aavistustakaan siitä miten se ilmenee arkielämässä. Sama koski syömistä, päivä- ja viikkorytmiä, liikuntaa, levon ja rasituksen vuorovaikutusta. Olen tiennyt teorian, mutta käytäntö on uupunut.

Kaikkein tärkeintä on löytää keino tehdä tavoiteltava asia näkyväksi - miten arkeni muuttuu tämän toteuduttua? Asiat pitää tehdä näkyväksi siellä, missä ihmisen oma elämä on. Jos masentunut yritetään saada vastaanotolle voimaan hyvin, ollaan suuren haasteen edessä. Entä jos elämä onkin rakentunut vastaanottojen ympärille ja arki on siellä - mitä sitten tehdään? Miten ihmiselle saadaan rakennettua oma elämä vastaanotolta käsin?

Vastaanoton sanelema elämä ei ole ihmisen omaa, vaan vastaanoton elämää. Vastaanotettava taas on masennus tai kipu, jota käsitellään yleisten standardien mukaisesti. Onko ihmisten elämä määritettävissä standardien mukaan? Miten ihminen oppii kertomaan omasta elämästään ja sen tärkeistä asioista, jos ne eivät ole kiinnostaneet ammattihenkilöitä?

Oppia ja oivaltaa - mitä eroa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *