Palvelutarpeen arviointi..?

Sosiaalihuoltolaki 36 §
Palvelutarpeen arviointi

"Kun kunnallisen sosiaalihuollon palveluksessa oleva on tehtävässään saanut tietää sosiaalihuollon tarpeessa olevasta henkilöstä, hänen on huolehdittava, että henkilön kiireellisen avun tarve arvioidaan välittömästi. Lisäksi henkilöllä on oikeus saada palvelutarpeen arviointi, jollei arvioinnin tekeminen ole ilmeisen tarpeetonta.

Palvelutarpeen arviointi on aloitettava viipymättä ja saatettava loppuun ilman aiheetonta viivytystä. Arvioinnin tekeminen on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun asiakas, asiakkaan omainen tai läheinen tai hänen laillinen edustajansa on ottanut yhteyttä sosiaalipalveluista vastaavaan kunnalliseen viranomaiseen palvelujen saamiseksi, jos:

1) henkilö on yli 75-vuotias;

2) henkilö saa vammaisetuuksista annetun lain (570/2007) 9 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaista ylintä hoitotukea.

Erityistä tukea tarvitsevan lapsen palvelutarpeen arviointi on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä asian vireille tulosta ja arvioinnin on valmistuttava viimeistään kolmen kuukauden kuluessa vireille tulosta.

Arviointi tehdään asiakkaan elämäntilanteen edellyttämässä laajuudessa yhteistyössä asiakkaan ja tarvittaessa hänen omaisensa ja läheisensä sekä muiden toimijoiden kanssa. Arviointia tehtäessä asiakkaalle on selvitettävä hänen yleis- ja erityislainsäädäntöön perustuvat oikeutensa ja velvollisuutensa sekä erilaiset vaihtoehdot palvelujen toteuttamisessa ja niiden vaikutukset samoin kuin muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan. Selvitys on annettava siten, että asiakas riittävästi ymmärtää sen sisällön ja merkityksen. Arviointia tehtäessä on kunnioitettava asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja otettava huomioon hänen toiveensa, mielipiteensä ja yksilölliset tarpeensa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lasten ja nuorten sekä erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen. Ikääntyneen väestön palvelutarpeen selvitystä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä vanhuspalvelulaissa säädetään. Lastensuojelutarpeen selvittämisestä palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä säädetään lastensuojelulaissa.

Palvelutarpeen arvioinnin tekemisestä vastaavalla henkilöllä on oltava palvelutarpeen arvioimisen kannalta tarkoituksenmukainen sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa laissa tarkoitettu kelpoisuus, ellei muualla laissa toisin säädetä. Erityistä tukea tarvitsevien lasten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden palvelutarpeen arvioinnin tekemisestä vastaavalla viranhaltijalla on oltava mainitun lain 3 §:n mukainen sosiaalityöntekijän kelpoisuus."

Miten tämä menee käytännössä?

Olin alkuvuodesta mukana erään nuoren hoitoneuvottelussa. Nostin esille sosiaalihuollon tarpeen asiakkaan taustoja tuntien. Tähän en kuitenkaan reagoitu. Tukitoimet rajoittuivat lääkehoitoon, vuosia jatkuneisiin psykoterapeutin tapaamisiin, siivousapuun, ja lounasmahdollisuuteen. Kyseinen nuori ei ollut tyytyväinen saamaansa tukeen, ja tarjouduin täydentämään kokonaisuutta 'tukihenkilönä'.

Ensimmäinen hoitoneuvottelu oli siis maaliskuussa. Toin silloin esiin sosiaalihuollon tarpeen. Otin huhtikuussa yhteyttä ylilääkäriin, muttei sekään johtanut mihinkään. Otin toukokuussa yhteyttä johtavaan sosiaalityöntekijään, jonka soittoa jäimme odottamaan.

Autoin seuraavaksi nuorta kirjoittamaan sähköpostin sosiaalijohtajalle. Tämä lähetettiin kesäkuussa. Sähköpostissa nostettiin esiin myös toive tukihenkilösopimuksen laatimisesta. Muutaman päivän kuluttua sosiaalijohtaja soitti, ja kertoi välittäneensä viestin eteenpäin palvelutarpeen arviointia koskien. Hän kertoi olevansa tietoinen nuoren tilanteesta, ja kertoi kuulleensa lähettämistäni viesteistä.

Olin yhteydessä sosiaalitoimeen, kun ihmettelin ettei vastaanottoaikaa kuulunut. Minulle sanottiin, ettei nuorta ole saatu kiinni, ja kehotin lähettämään ajan postissa.

Lopulta saatiin elokuulle aika, jonka ajattelin olevan palvelutarpeen arviointia varten. Menin käynnille mukaan tuomaan tukihenkilön näkökulmaa esiin, ja ajatuksena oli samalla laatia tukihenkilösopimus. Kyseessä olikin aika palvelutarpeen arvioinnin allekirjoittamista varten.

Palvelutarpeen arviointi oli tehty heinäkuun alussa kotikäynnin yhteydessä. Tätä laatimassa olivat sosiaaliohjaaja, sosiaalityöntekijä, nuori itse, muttei yhtäkään läheistä. Palvelutarpeen arvioinnin tehnyt sosiaalityöntekijä ei missään vaiheessa kehottanut nuorta pyytämään läheisiä paikalle.

Selasin palvelutarpeen arvioinnin läpi, enkä löytänyt mistään mainintaa tukihenkilöstä. Yhteenvedossa tuen tarpeeksi oli eritelty ainoastaan arjen sujuvuus, ja tuen tarve oli kirjattu siivousavun tarpeena, ja toimenpiteet siivousavun mahdollisuuden selvittämiseen.

Suurempi haaste on kuitenkin sosiaaliset suhteet. Nuorella ei ole yhtäkään ystävää, tai edes hyvän päivän tuttua Suomessa. Ulkomailla asuu ainakin yksi, jonka kanssa viestittelee. Perheensä kanssa jonkin verran tekemisissä.

Molemmat nuoren erittelemät tavoitteet koskivat sosiaalisia suhteita, mutta kaikesta tästä huolimatta sitä ei ollut eriteltynä tuen tarpeeksi. Tämä kuvastaa tukihenkilön / läheisen näkökulman merkittävyyttä.

Epäkohdista huomauttaessani sosiaalityöntekijän ilmaisutapa muuttui hyvin painostavaksi. Hän käytti ilmaisua "turhaa työtä" useasti eri lauseissa, ja teki selväksi, että uuden laatiminen menee useamman viikon päähän. Hän esimerkiksi sanoi nuorelle sanatarkasti: "Jos tää on ollut sun mielestä täysin turhaa työtä, niin me voidaan laittaa tää myös paperisilppuriin"

Keskustelin nuoren kanssa tapaamisen jälkeen, ja hän oli kokenut asian niin, että jollei tätä puutteellisesti tehtyä palvelutarpeen arviointia hyväksy, tukitoimet viivästyvät huomattavasti, eikä hän haluaisi olla vaivaksi ja "aiheuttaa turhaa työtä". Osaan tuohon "en haluaisi olla vaivaksi"-ajatteluun samaistua, ja olen itsekin vielä kolme vuotta sitten tyytynyt siihen mitä minulle onkaan tueksi tarjottu.

Asiakkaalta kysyttäessä "Millaisissa asioissa tarvitset tukea?", luulen vastauksen sisältävän lähes poikkeuksetta ainakin osan aiemmista tukitoimista. Kun jatketaan kysymällä "Mitä muuta?" ... Asiakas ajattelee kertoneensa jo useamman, muttei tiedä enempää, joten lista jää siihen. Samalla todellinen tuen tarve saattaa hautautua olemassa olleiden tukitoimien alle, jotka saattavat olla vääränlaisia / tehottomia.

Kerrataanpa.

- Tässä vaiheessa on kulunut viisi kuukautta siitä, kun sosiaalipalveluiden tarve on tuotu esiin. Seuraava aika on syyskuulla.

- Elämäntilanteen edellyttämä laajuus tälle palvelutarpeen arvioinnille oli kysymyspatteristo, ja muutama sanallinen lause.

- Omaisia / läheisiä ei tätä tehdessä kuultu, eikä siihen kehoitettu.

- Vaihtoehdot palveluiden toteuttamiseen pyydetään asiakkaalta, ja asiakkaan pitää ne itse kertoa. "Millaista tukea tarvitset?"

- Tukihenkilöstä ei ole mainintaa, eli "muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan" jääneet pois.

Joka tapauksessa tämäkin on asiakkaalle arkipäivää...

Palaan vielä alussa olevaan lakitekstiin, seurataanko missään miten tätä säännöstä käytännössä sovelletaan?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *