Potilaan muistilista

Mitä on hyvä muistaa, kun päätyy asiakkaaksi mielenterveyspalveluihin? Tässä on listattu asioista, jotka on syytä huomioida.

  1. Palveluiden kartoitus. Esimerkiksi arvio sosiaalityön tarpeesta on siirtynyt asiakkaan vastuulle. Sosiaalityön palvelutarvearvio katsotaan usein "ilmeisen tarpeettomaksi", vaikka sille saattaisi olla suurikin tarve. Alusta saakka on järkevää pysyä kartalla palveluista ja arvioida niiden tarkoituksenmukaisuutta.
  2. Sosiaalityön roolin selkeyttäminen osana hoitoa. Sosiaalityöllä on tarjota mielenterveyskuntoutumista tukevia palveluita, esim. sosiaalinen kuntoutus. Se on varsin tärkeä normaalista elämästä poissaolon pitkittyessä.
  3. Ota selvää sosiaalityön palvelutarvearviosta. Katso sosiaalihuoltolain pykälät 36-39. Onko se tehty laissa kuvatulla tavalla?
  4. Tarkista hoitosuunnitelma. Tästä löytyy selkeä ohje THL:n sivuilta.
  5. Pidä kirjaa omasta arjestasi. Mitä teet, millainen mieliala jne. Esimerkiksi Play-kaupasta löytyvän Daylio sovelluksen kustomonti on hyvä idea. Päivittäisiä aktiviteetteja esim. 5. Näihin vastataan ohjelman itse hälyttäessä kyllä/ei vastauksin (esim. Olen nukkunut yli 6h viime yönä - kyllä vai ei).
  6. Kirjaa ylös kaikkien käyntien jälkeen keskustellut asiat. Näin pysyt kartalla oman hoitosi edistymisestä.
  7. Tarkista kanta.fi kirjaukset jokaisen käynnin, jotta ne ovat linjassa oman näkemyksesi kanssa. Jos kirjauksesta puuttuu jotain, tai siellä on mielestäsi virheellistä tietoa, ota yhteys esim. sähköpostitse hoitotahoon ja pyydä niiden korjaamista. Näin virhe saadaan dokumentoitua ja pystyt valvomaan sen korjaamista.
  8. Arvioi jonkun kanssa palveluiden toimivuutta. Luo helposti luettavia mittareita omaan arkeesi. Tässä voi käyttää esimerkiksi Dayliota apuna.
  9. Varmista palvelutarvearvioon, hoitosuunnitelmaan, ja kuntoutussuunnitelmaan sisältyvät läheisten näkökulmat. Läheisen näkökulma täydentää sellaisia osa-alueita, joita ei itse välttämättä osaakaan ajatella.

Huomiota kannattaa kiinnittää kaikkeen dokumentointiin. Niihin löytyy selkeät ohjeet THL, Finlex ja Kelan sivuilta.

Tästä kulkeekin aasinsilta siihen, että vastuu näistä kaikista on potilaalla. Niitä ei ole määritelty potilaan vastuuksi, eikä kukaan muu ei näitä seuraa ilman vakavaa väärinkäytöstä. Ovat kuitenkin oleellisia hoidon toimivuuden kannalta. Potilaan vastuista ja oikeuksista ei kerrota - ainakaan ymmärrettävällä tavalla.

Jos ajatellaan, että kyseessä on vaikkapa masentunut henkilö, jonka voimavarat ovat rajalliset, niin tämä vastuu on potilaan kannettavana kaikesta huolimatta - ilman että sitä erikseen kerrotaan. Odotetaan, että potilas itse hoksaa, että hänen täytyy valvoa hoitonsa suunnitelmallisuutta - ilman koulutusta tai kokemusta. Se mitä ei tiedä, ei ole olemassa.

Sosiaalityön palvelutarvearvio, hoitosuunnitelma ja kuntoutussuunnitelma ovat osoittautuneet dokumenteiksi, jotka tehdään vasta erikseen vaadittaessa. Paino sanalla "vaatia". Olen tästä ilmiöstä huolissani. Kaikilla ei ole tiedossa henkilöä, joka nämä kaikki asiat tietäisi, tai osaisi niissä neuvoa. Miten hoito voisi olla tuloksellista ilman suunnitelmallisuutta?

Ymmärrettävää on, ettei näiden suunnitelmien laatimista voida tehdä jatkuvasti. Epäselväksi kuitenkin jää, miksi ei tehdä suunnitelmaa, jota seurataan? Hoitoa jatketaan pelkillä "päivityskäynneillä" ilman muuta suunnitelmaa kuin seuraava vastaanotto? Suunnitelman seuraaminen (tai edes laatiminen) ei näytä kuuluvan mielenterveystyöhön? Pitää olla yhteinen - ja yhtenäinen - suunnitelma, jonka toteutumista seurataan. Jos suunnitelma ei ota toteutuakseen, tulee arvioida miksi suunnitelma ei etene. Tätä kautta voidaan pohtia tuen tarkoituksenmukaisuutta, ja tarvittaessa suunnittelemaan toisenlaista tukea.

Suunnitelmissa asiakas itse ei ole juuri muuta kuin objekti. Tämä on keskeinen asia, johon pitäisi saada muutosta. Asiakkaalla on lopulta hoitohenkilökuntaakin suurempi rooli omassa hoidossaan. Asiakkaan aluetta hoitosuunnitelmassa on hänen arkensa, mutta tämän toteuttamiseen keskittynyttä tukea ei juuri ole saatavilla.

1 ajatus aiheesta “Potilaan muistilista”

  1. Tuo teksti on niin totta!
    Ei kuntoutuja todellakaan jaksa selvittää itse ja yksin kaikkea. Eikä edes välttämättä tiedä mistään mitään, osaa ns. Vaatia jos on esim. Ensikertalainen.
    Ulkopuolisen ammattilaisen, sekä kokemusasiantuntija tuen avulla näitä olisi pystyttävä selvittämään ja hoitamaan.
    Itse aikoinani nuorena ensikertalaisena olin todella pihalla. Olen ns. Itsetoipunut itse itseni auttaja ja mulla onneks on ollu aina ystäviä, jotka ei ole hyljänneet sairaudestani huolimati.
    Kyllä mulla hoitokontakteja oli aikoinaan jonkin verran, mutta niissä henkilöt ja paikat vaihtu alvariinsa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *