Pysyväislääkkeet ja tunnetilat

Yksittäisiä kohtia parista viimeaikaisesta artikkelista peilaillen minulle syntyy tunne, että psykiatrinen hoito on mennyt överiksi. Mielenterveysongelmien lisääntymisestä puhutaan paljon, joskin jotkut osaavat tätä hieman kyseenalaistaa. Tietoisuus on lisääntynyt - kyllä. Hoitoon hakeutuminen on lisääntynyt - kyllä. Lääkitykset ovat lisääntyneet - kyllä.

Tietoisuuden lisääntyminen saattaa olla seikka, joka lääkäreiltä jää huomiotta. On syntynyt jotenkin sellainen kutina, että lääkärit pitävät hoitoon hakeutuvia tyhminä. En ole lääkäreitä asiasta haastatellut, mutta jostan tulee vaikutelma, että oletuksena pidetään, ettei hoitoon hakeutuva tiedä oireistaan, tai niiden ilmenemisestä. Oma kysymyksensä on, menevätkö tunnetilat ja sairaudet sekaisin, vai onko ne sulatettu yhteen?

Olen monesti krapulassa sanonut, etten juo enää ikinä. Se on sen hetkinen tunnetila, jota voin toistaa vielä parina seuraavana päivänäkin. Epäillessä mielenterveysongelmaa, näistä luodun pirun seinälle maalaamisen seurauksena hoitoon hakeudutaan herkästi. Puhutaan siitä, miten masennus johtaa itsemurhaan. Se tunnetila, joka vie hoitoon, seuraa myös vastaanotolle. Muistellaan yksittäisiä hetkiä, jolloin on kokenut olevansa masentunut. Näihin hetkiin pystyy yhdistämään monia muitakin oireita.

BDI-21 testin täyttöön ohjeena on: "Vastaa sen mukaan, miten olet tuntenut viimeisen viikon aikana, tämä päivä mukaan lukien." Tähän on helppo yhdistää erinäisiä hetkiä, joita pystyy peilaamaan tunnetilasta, joka on hoitoon hakeutumisen syynä. Viikon aikana voi kokea olevansa alakuloinen ja surullinen. Harvalla elämä on ruusuilla tanssia, ja usein jokin merkittävä tapahtuma on tuon tunnetilan taustalla. Läheinen kuolee, surullisuus on pitkään ainakin hetkittäin läsnä. Nämä hetket muistuvat mieleen testiä täyttäessä. Voisin koko testin käydä tällä kaavalla läpi, mutta pointti löytyy jo tästä kuvauksesta.

Kun nämä tunnetilat muutetaan sairaudeksi, seuraa lääkitys. Siitä on muotoutunut automaatio. Eräs tutkimus analysoi keskusteluja lääkityksistä, ja sieltä kävi ilmi, että lääkkeistä käydään tarkempaa keskustelua, kuin arvioitiin. Tässä päästään siihen, että mielenterveysongelmaisia pidetään ilmeisesti todellisuutta tyhmempinä, jos tämä tuli jollekin yllätyksenä. Minulle tämä ei tullut millään tapaa yllätyksenä. Olenhan tiennyt tämän jo yli kymmenen vuotta.

Tutkimuksesta kävi myös ilmi, ettei lääkitysten lopettamisesta juurikaan puhuttu. Oletuksena mielialalääkkeet oli määrätty pysyväislääkkeiksi. Jos omaa historiaani mietin, niin minulle ei ole koskaan edes ehdotettu mielialalääkkeiden purkua. Tästä ei ole edes mainittu. Lääkityksiä lopetettiin oman itseni toimesta, josta hoitotaho ei vaikuttanut olevan kovin mielissään.

En ole kuullut kertaakaan tilanteesta, jossa hoitotaho olisi ehdottanut muillekaan lääkityksen purkua. Olen kyllä kuullut ihmisten lukeneen esimerkiksi SSRI-lääkkeiden lopettamisen vaikeudesta, johon haetaan vertaistukea esimerkiksi Facebook ryhmistä. Samaten ihmisillä on pelko, että lääkityksen lopettamisen jälkeen tilanne palaa ennalleen. Siksi siitä ei uskalleta hoitotaholle mainita. Lääkitys on kuitenkin pitkäaikaisin, ja jatkuvin apu, jota mielenterveysongelmiin saa - joskus myös ainoa.

Oma kysymyksensä on, kuinka pysyviä lääkityksen vaikutukset ovat? En tiedä paljonko asiaa on tutkittu, mutta mieleen juolahtaa villi ajatus aivokemian muutoksista, joita voidaan joutua myöhemmin korjaamaan toisilla lääkkeillä. Samaten lääkityksiä muuttaessa osa vaikutuksesta saattaisi olla aiemman lääkkeen vaikutusten korjaamista?

Joka tapauksessa tätä pakettia summatessa hoidosta vastaavien kannattaisi miettiä näitä asioita: 1. Ovatko tunnetilat sairauksia? 2. Kuinka paljon vastaanotolle saapuva henkilö tietää oireista, mielenterveyden häiriöistä, ja lääkkeistä? 3. Onko lääkitys aina välttämätön? 4. Syntyykö ensimmäistä kertaa nähdessä sellainen luottamus, että henkilö kykenee kertomaan tarkasti omasta itsestään, vai ovatko vastaukset opittuja?

Jos mietitään näitä opittuja vastauksia, tunnetila muutetaan sairaudeksi, ja henkilölle vahvistetaan, ettei kyseessä ole tunnetila, vaan sairaus, joka saattaa johtaa jopa itsemurhaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *